100-vuotiaan Suomen vuosi on kuorrutettu hackathoneilla. Niiden kaikkien joukossa haastekilpailu Hack for Society on ollut hyvin erityinen.

Yhteiskunnallinen hackathon yhdisti syyskuussa tiimeiksi epätodennäköiset yhteistyökumppanit: tutkijat, Helsingin kaupunginvaltuutetut ja opiskelijat. Tiimit kehittivät ohjattujen asiantuntijatyöpajojen avulla ratkaisuja ongelmiin, jotka nekin kumpusivat jostain muualta kuin hackathoneissa yleensä, eli tutkijoiden tekemistä tutkimuksista.

Lauantaina 30.9. pilottihanke huipentui finaaliin, jossa tiimit pitchasivat ratkaisunsa Tiedekulmassa yleisölle ja tuomaristolle, johon kuuluivat Sitran, Kuntaliiton, Helsingin yliopiston ja ajatuspaja e2:n edustajat. Finaalissa tuomaristo palkitsi Slush-lipuilla voittajan, mutta voittoa ja ehkä jopa syntyneitä ratkaisuja tärkeämpää on uudenlainen yhteistyö ylipäänsä.

“Tässä ajassa käsityksemme tiedosta ja asiantuntijuudesta on murroksessa. Tietoa ei voi enää siirtää päätöksentekoon lääkeruiskumallilla. Keskeinen avain isojen yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen on erilaisten asiantuntijoiden kohtaamisesta syntyvä dialogi”, Sitran asiantuntija Eeva Hellström kiteytti hankkeen tarkoituksen.

”Jo näkemättä syntyneitä ratkaisuja voi sanoa, että olemme onnistuneet. Kynnys tehdä yhteistyötä on madaltunut ja ymmärrys päätöksentekoon vaikuttavista asioista lisääntynyt”, yhteyspäällikkö Tanja Remes Helsingin yliopistosta sanoi.

Seuraavassa esittelemme kaikki kahdeksan ratkaisua.

Voittajaratkaisu: Unohdettu arki -näyttely

HY:n Tanja Remes julisti voittajan.

Yksimielinen tuomaristo valitsi voittajaksi Muistisairaiden kuntoutus -tiimin ratkaisun, jolla julkisesta keskustelusta lähes unohdetut, mutta koko ajan yleistyvät muistisairaudet tehdään näkyviksi kokemuksellisen näyttelyn kautta. Näyttelyssä kuka tahansa voi kokea esimerkiksi uuden teknologian avulla, miltä elämä muistisairaana tuntuu. Tavoitteena on, että syntyneen näkyvyyden myötä muistisairauksien ympärille syntyy keskustelua ja entistä parempia ratkaisuja.

Tuomaristo kehui erityisesti ratkaisun konkreettisuutta, toteuttamiskelpoisuutta ja inhimillisyyttä sekä tapaa, jolla se yhdistää ansiokkaasti tutkimuksen ja tunteen. Voittajatiimiin kuuluvat tutkija Camilla Lindholm, valtuutettu Veronika Honkasalo, tietojohtamisen opiskelija Riina Kosonen ja kasvatustieteen opiskelija Donna Palojärvi.

“Vaikka minulla on lähipiirissäni muistisairas ja sitä kautta henkilökohtainen suhde aiheeseen, teemaan saamani sisällöllinen runsaus on ollut hätkähdyttävä”, Honkasalo kertoi.

Seuraavaksi tiimi suunnittelee etsivänsä hankkeelle yhteistyökumppaneita sekä toteuttamisajan ja -paikan.

Tasa-arvoisen tilan sertifikaatti

Kaikki helsinkiläiset eivät tunne oloaan tervetulleiksi kotikaupungissaan. Miespari saa yhä hassuja katseita, liikuntarajoitteinen ei pääse sisälle kahvilaan ja maahanmuuttajalapsi kuulee koulunpihalla, että ”mun isä on maksanut sun repun”, tasa-arvoiset kaupunkitilat -tiimi taustoittaa. Ratkaisuksi ei heidän mukaansa riitä syrjivien rakenteiden passiivinen estäminen, vaan niiden tilalle pitää aktiivisesti luoda tasa-arvoisia tiloja esimerkiksi mahdollistamalla kohtaamisia.

Ratkaisuksi tiimi on kehittänyt sertifikaatin, jolla merkitään fyysisesti ja sosiaalisesti esteettömät tilat kaupungissa. Tilan sertfioinnista päättää kokemusasiantuntijapaneeli, ja tasa-arvoisuuden edistämiseksi tilalle luodaan yksilöity kehityssuunnitelma. Sertifikaatti voisi palvella yhtä lailla esimerkiksi kauppakeskuksia ja kouluja. Tiimin muodostavat tutkija Pia Olsson, kaupunginvaltuutettu Eveliina Heinäluoma, politiikan tutkimuksen opiskelija Nitin Sood sekä ympäristönmuutoksen ja globaalin kestävyyden opiskelija Liisa Kolehmainen.

“Kolme viikkoa on lyhyt aika. Nyt olemme päässeet vasta kunnolla työstämään ratkaisua, ja tällä tiellä on hyvä jatkaa”, Heinäluoma sanoo.

Yhdistelmäuhat kartalle

Kansainvälistä politiikkaa -tiimi pohti, miten kansainvälisiin hybridiuhkiin olisi syytä varautua paikallisesti kaupungin tasolla. Tiimi suomensi hybridiuhkat yhdistelmäuhiksi, koska ilmiön selkokielinen määrittely ja siitä tiedottaminen on heistä tärkeä osa uhkiin varautumista.

Tiimi on kehittänyt ratkaisuksi kartan, joka ohjaa suunnistamaan oikealla tavalla yhdistelmäuhkien aikakaudella. Kartta voi olla esimerkiksi julkinen tiedote tai eri medioita hyödyntävä tietopaketti ja sisältöinä esimerkiksi uhkien luokittelu ja ennaltaehkäisevien keinojen esittely. Kartta tai sen eri versiot toimisivat yhtä esimerkiksi strategiatyön välineenä kaupungin hallinnolle kuin tiedotusmateriaalina kaupunkilaisille. Tiimissä ovat mukana tutkija Hanna Smith, kaupunginvaltuutettu Atte Harjanne, sosiologian opiskelija Jekaterina Pääkkönen ja käytännöllisen filosofian opiskelija Eetu Muilu.

”Yhdistelmäuhkiin pitää varustautua ja niistä pitää olla tietoa myös kaupungin tasolla. Jos Helsinki ei ole turvallinen, ei ole Suomikaan”, tiimi tiivisti.

Peli oppimisvaikeuksien tunnistamiseksi

Valtuutettu Abdirahim Hussein esitteli oppimisvaikeuksiin tarttuvan pelin.

Yli kymmenesosa suomalaisista koululaisista kärsii oppimisvaikeuksista. Myöhemmin ne altistavat todistetusti syrjäytymiselle. Ongelma on, että oppimisvaikeuksien tunnistaminen keskellä kouluarkea on haastavaa. Usein juuri niiden lapsien vanhemmilla, joille oppimisvaikeudet kasaantuvat, ei ole tarjota lapsilleen oppimisen erityistukea.

Tiimin ratkaisu on selainpohjainen, tukimukseen perustuva peli, joka olisi koulujen, opettajien ja perheiden käytössä ilmaiseksi koko maassa. Peli yhtäältä auttaisi tunnistamaan erityistuen tarpeen standardoidun testin ja vertaisaineiston avulla ja toisaalta tukisi lapsen kehittymistä tarjoamalla oikean tasoisia tehtäviä, motivoimalla ja innostamalla. Tiimi suunnittelee, että kun alkuvaiheen rahoitus saadaan kasaan, ensin kehitettäisiin matikkapeli 1.–3. luokkalaisille ja myöhemmin omat pelit eri oppiaineisiin ja luokka-asteille. Tiimiin kuuluvat tutkija Pirjo Aunio, kaupunginvaltuutettu Abdirahim Hussein, psykologian opiskelija Teresa Isoaho ja yleisen kirjallisuustieteen opiskelija Heidi Peuraniemi.

Kohti vaikuttavaa osallisuutta lähialueella

Osallistava lähidemokratia -tiimi halusi luoda kaupunkilaisille lisää keinoja vaikuttaa omaan asuinalueeseensa sekä uutta yhteisymmärrystä byrokratian ja asukkaiden välille. Heidän ei tarvinnut aloittaa työtään tyhjästä, koska Helsingissä on jo olemassa erilaisia, rohkaisevia lähidemokratian malleja eri kaupunginosissa.

Tiimin ratkaisu on tuoda kokonainen paketti uusia lähidemokratian keinoja jo olemassa olevien mallien lisäksi ja tueksi. Yhteenkuuluvuutta rakennettaisiin luomalla Helsingin uusille “stadiluotseille” oma asemapaikka, josta kaupunkilaiset oppisivat löytämään heidät, sekä järjestämällä tilassa avoimet kaupunkituparit. Päättäjien ja kaupunkilaisten välistä yhteisymmärrystä tuettaisiin esimerkiksi pelaamalla virkamiesten ja kaupunkilaisten yhteistä osallisuuspeliä, jossa asetutaan hetkeksi toisen asemaan. Hallinnon ja kaupunkilaisten yhteydenpitoa helpotettaisiin nimeämällä jokaiselle kaupunginvaltuutetuille oma “kummiryhmä”, eli jonkin asuinalueen asukkaat. Tiimissä ovat mukana tutkijat Emilia Palonen, Isak Vento ja Kirsi Pulkkinen, varavaltuutettu Kaarin Taipale, global political economy -ohjelman opiskelija Henrik Suoheimo sekä teatteritieteen ja taiteiden tutkimuksen opiskelija Maria Hukkamäki.

Saavutettava viestintä

Helsinkiläisillä on jo yli 100 äidinkieltä, ja tulevaisuudessa vieraskielisten kaupunkilaisten määrä kasvaa entisestään. Toistaiseksi monella on kielimuurin vuoksi hyvin heikot mahdollisuudet osallistua kaupungin viestintään.

Saavutettava viestintä -tiimin ratkaisu on kaupungin uusi viestintäkanava, joka uutta digiteknologiaa ja tulkkauspalveluita yhdistämällä tekisi kaupungin kanssa viestimisestä mahdollista millä tahansa kielellä. Asukas voisi jättää viestintäkanavan kautta kaupungille viestin omalla äidinkielellään tekstinä, puheena tai videona, ja hän saisi vastauksen tulkattuna omalle äidinkielelleen. Viestinnän mahdollisuuksien lisääminen tukisi osallistumista ja integraatiota. Tiimiin kuuluvat tutkijat Maija Hirvonen ja Tuija Kinnunen, kaupunginvaltuutettu Risto Rautava, valtio-opin opiskelija Saimi Vesalainen ja sosiaalityötä opiskeleva Noora Kivioja.

Tehokkaat terveyspalvelut ikääntyneille

Turhat käynnit päivystyksessä ovat todellinen ongelma, josta syntyy sekä kustannuksia että stressiä ja ylikuormitusta niin työntekijöille kuin varsinkin iäkkäille, huonokuntoisille potilaille. Iäkkäitä lähetetään nyt usein ambulanssilla turhaan päivystykseen siksi, että yö- ja ilta-aikaan vanhuspalveluissa ei ole hoitajia tekemässä hoidontarpeen arviointeja. Kolmasosa kaikista päivystyskäynneistä syntyy yli 65-vuotiaiden käynneistä, eivätkä kaikki käynnit ole tarpeellisia.

Tiimi ehdottaa ratkaisuksi liikkuvaa hoitoa, joka tekisi hoidontarpeen arvioinnin iäkkään kotona. Liikkuva hoitaja voisi ottaa etäyhteyden lääkäriin ja viranomaisverkkoon, ja mukana olisivat myös sosiaalipalvelut. Lääkitys voitaisiin määrätä ja mahdolliset toimenpiteet toteuttaa asiakkaan kotona ilman turhaa päivystyskäyntiä. Tiimiin kuuluvat tutkija Anne Tiihonen, kaupunginvaltuutettu Dan Koivulaakso, Lundin yliopiston medical science -ohjelman opiskelija Niina-Maria Nissinen sekä oikeustieteen opiskelija Sini Tervo.

Ymmärrystä imitaatiopelillä

Emme osaa pukea sanoiksi kaikkea sitä, minkä tiedämme. Esimerkiksi kaupungissa työskentelee valtavasti eri asiantuntijoita, joiden hiljainen tieto ei kulkeudu päätöksentekoon. Silloin ei myöskään saada aikaan parhaita mahdollisia päätöksiä.

Tiimi esittää ratkaisuksi imitaatiopelin hyödyntämistä päätöksenteossa Helsingissä. Kyseessä on tutkittu työväline, joka perustuu vuorovaikutuksellisen asiantuntijuuden ideaan. Vuorovaikutuksellinen asiantuntijuus taas tarkoittaa toisen kokemuksen ymmärtämistä. Imitaatiopeli toimii niin, että sarjaan tehtäviä vastaan sekä aito kokemusasiantuntija, kuten nuoriso-ohjaaja, että teeskentelijä, joka yrittää asettua kokemusasiantuntijan saappaisiin, kuten nuorisotyön päättäjä tai suunnittelija. Pelin avulla voidaan tutkia, välittyykö nuoriso-ohjaajan kokemus organisaatiosta päätöksentekoon asti.

Sekä pelin soveltamisaloja Helsingissä että suotuisia vaikutuksia on valtavasti. Peli esimerkiksi tekee hiljaista tietoa näkyväksi, antaa sykäyksen empatialle ja uudenlaisella uudistamisen kulttuurille, auttaa kohdentamaan resurssit oikein sekä lisää vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön ja sitä kautta parantaa työn mielekkyyttä. Tiimiin kuuluvat tutkijat Tiina Airaksinen ja Otto Segersven, kaupunginvaltuutettu Eva Biaudet, Oxfordin yliopiston talous- ja kauppatieteen opiskelija Leevi Mehtäjärvi sekä sosiaali- ja kulttuuriantropologian opiskelija Emma Inkinen.

Seuraavat askeleet

Hack for Society on nyt paketoitu, mutta työ jatkuu. Monet tiimeistä ovat jo suunnitelleet seuraavia askelia ratkaisujensa edistämiseksi. Hankkeesta tuotetaan myös julkinen raportti yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa. Tulevaisuudessa mallia on mahdollisuus soveltaa muissakin ympäristöissä.

“Toivomme, että tämä hanke lähtisi elämään ja haastaisi muitakin kuntia samantyyppiseen kokeiluun”, Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom tiivisti finaalissa.